Ei tämä mikään pikatesti lääkkeillä ole, vaikka näin tiheään kirjoittelua lääkkeistä tuleekin. Oikeassa elämässä kalenteriaika vain juoksee nopeampaa kuin blogi ehtii päivittyä. Niinkuin päivitysvälistä näkee. edellinen juttu oli aikaisemmalta kesältä ja loppukesän juttuja.

Olen aina luottanut kemiallisiin aineisiin, jostain syystä. Otan lääkettä kun on pääkipeä, krapula ( en käytä alkoholia mutta joskus otan olutta tai viiniä), jalkoja pakottaa (kasvan siis vieläkin), tai hammasta kolottaa. Nyt kun lääkkeitä on kokeiltu kolmea erilaista ja alkaa löytyä se oikea coctail, alkaa pelkokin hiipiä puseroon, että millaisiahan ne on loppujen lopuksi nuo lääkkeet ja mitähän ne siellä välittäjäaineissa tekee. Niinkuin Palefacekin laulaa, että mä olen alkanu välittää mun välittäjäaineista. eli poikani välittäjäaineista. Mitähän ne siellä välittää.

Kolmenlaisen mielialalääkkeen kokeilun ja unilääkeannostelun jälkeen nyt tuntuu toimivan. Rentous on palannut jälleen poitsuun ja nyt täytyy vain seurata. Kun on kyseessä on monidiagnosoitu potilas, ei yksi pilleri kesää tee. Vanhemmille annetaan suunnaton vastuu tehdä päätös siitä, millaista lääkitystä aloitetaan. Mitä tavoitellaan. Halutaanko että nukahtaa hyvin, halutaanko ettei pelkää, halutaanko ettei viheltele pakonomaisesti vai halutaanko että rentous tulee takaisin. Mitään kokemusta tai vertaistukea kun ei ole saanut (vuosien kierto toimintaterapioissa ja LAKU hankkeessa ei ole valmentanut kertaakaan tähän kysymykseen, jos kohdallesi tulee tämä tilanne, suosittelen varautumaan etukäteen.) siihen, miten tähän vastaa. Jokaiseen tautiin kun löytyy oma lääke mutta yhtäaikaa niitä ei syödä ja pala kerrallaan on palapeliä rakennettava. Jos vaikutus on hyvä, QT vasteaika voi olla paha. Jos QT palaa normaaliksi, kolesteroli nousee ja rentous sen myötä. Jos kaikki on kohdallaan, sitten ei saa unta. onhan näitä.

Mutta näillä mennään.

sitten kevennys

Menimme poikien kesken hotelliin yöksi kun päätimme lähteä syyslomaa viettämään ja valinnaksi tuli hotelli, josta saa korruptiolahjaksi setelin jolla ostaa (ei olutta ei ei ei, eikä hammastahnaa ei ei ei) vaikka ruokaa nälkäisille matkaajille. Päädyimme Jamie Oliverin ilmeisesti omin kätösin tekemään Chiken caesar salaattiin, olihan tuo veikeä käkkäräpää nähty televisossakin asti. Pitkän matkan ajettuaamme otettiin kengät pois ja kevennettiin vaatetusta ja mentiin sängylle syömään. Kotona tällainen ei olis tullut kuuloonkaan. Jos useampi kuin yksi muru löytyy keittiöön tehdyn näkymättömän ruokalinjauksen väärältä puolelta, kärsimme katkerasti siitä koko porukka, se tietää ainakin vkloppuna siivous ja pahimmillaan kaupassa käynti reissua koko porukalle.

No kuitenkin, sängyllä availimme pakkaukset ja poikani Asperger hteken aikaa päätään pyöriteltyään tuumas, ettei oikein tiennyt tuleeko tuo epämiellyttävä haju hänen tai minun sukista vai vielä pahempaa, salaatista. Minä sain kaksi salaattia, poika sai pizzaa. Reilu peli ja huomenna kylpylään.