Rehellisyys ja mustavalkoisuus.

Aspergerin ominaispiirteitä. Säännöistä on tullut välillä melkoinenkin paine, koska niitä noudatetaan. Tai ainakin sopivasti. Niiden välillä tosin ei tunnu aina olevan yhtenäistyyttä, milloin sopii noudattaa sääntöjä, ja milloin ei. Esimerkkinä vaikkapa läksyt. Joskus kun tullut sanottua että läksytä tehdään heti koulusta tulon jälkeen, niin vaikka niiden kanssa menisi monta tuntia, ei välipalaa eikä syöntiä tehdä ennenkuin läksyt on tehty. Hankalaahan se toki on.

Rehellisyys tuottaa joskus huvittaviakin tilanteita. Meillä on perhetuttu, joka on hieman haastava luonteeltaan. Vaikka poikani ei luonteista oikeastaan osaa kertoa, tai kuvata luonnetta, niin tunnetasolla pystyy hyvinkin kertomaan onko jokin kiva vai ei. Ja tämä perhetuttu ei ole. Sen sijaan hänen äitinsä on. Monet kerrat olemme olleet yhteydessä ja talvisen ulkoilupäivän päätteeksi tämä perhetuttumme ja hänen äitinsä kun vieraili kotonamme, varmisteli poikani asperger tyyliin tältä äiti-ihmiseltä kysyen. Onko hän todellakin tämän perhetuttumme äiti. Myöntävän vastauksen saatuaan, kommentoi varmasti kaikille kuuluvalla äänellä että eipä uskois. Lasten suusta sen totuuden kuulee.

Luin Marleena Kajasteen Revitty elämä kirjasen kesän kuumina päivinä ja mietin useassa kohdassa, kuinka erilaisia asperilaiset voivatkaan olla. Osa luonteesta, joita kirjan päähenkilöllä oli, ei soveltunut ollenkaan oman poikani luonteisiin ja taas tunnistan pojassani luonteista, jotka eivät sopineet kirjan henkilöön. Asperin syvyyksiäkin on useanlaisia, osalla on, eikä sitä juuri huomaa, ja toisilla taas huomaa heti. Kirjan puutteista huolimatta, sen vahvuus oli mielestäni useat eri elämän osa-alueet, jotka tapahtumien kautta kirjattiin ylös. Kirjan kautta monet tapahtumat, lukeminen, pelaaminen, käytös perheessä, perhettä kohtaan jne saivat itseni miettimään ja peilaamaan omaan kokemuksiini ja sitä kautta miettimään myös laajemmin poikani suhteen tapahtumia. Kirjan sanoja oli hyvä bookmarkata, koska niitä ei itse jos alkaa miettimään, koskaan saa mieleen. Mustavalkoisuus esimerkiksi. Jos poikani leikkii siskonsa kanssa, tai pyytää auttamaan, tai kehoittaa tekemään jotain, jos näissä on pientä viivettä, tai se yleinen "kohta" niin nollasta sataan kiihdytään alta sekunnissa ja toimitetaan kaikille tiedoksi, että jos nyt ei tee sitä tai tätä, niin ei tarvi sitten koskaan enää tehdäkään. eikä pyytää. Eikä tuoda. Eikä odottaakaan sen puoleen yhtään mitään. ja PAM, ovi kiinni ja sepä olikin iltapäivän näkemiset sitten siinä.

Onko tuttua?