Tiesittehän (tottaikait tiesitte) että Finnair on Euroopan ensimmäinen lentoyhtiö, joka saa käyttöönsä Airbus A350 XWB koneen? ja että ne ovat huomattavan energiatehokkaita. Konetyyppi on (tietenki) Finnairin suurin kone ja se imee itseensä 297 matkustajaa. Minä tiedän. Tiedän myös, että Jari Sillanpää aloittaa jälleen keikkailun, on leikannut tukkansa ja kasvattanut edelleen partansa ja että harmillisesti useat Jarin keikat ovat K-18 keikkoja, joka tarkoittaa ettei poikani pääse vielä häntä katsomaan. Mut ei se mitään. Sen jälkeen kun olemme hankkineet takkahuoneeseen 4+2 kanavaisen mikserin rummuille, lauluille ja kitaralle, olemme opetelleet Malagan, John Travoltan ja muutamia muitakin siltsun valittuja kappaleita. Itse olen kasvanut keskellä Lynyrd Skynyrdiä ja Siltsun tuotanto ei ensimmäisenä mielessäni ollut kun soittelut aloiteltiin mutta mitäpä hittoja, musiikki kuin musiikki toimii. Mutta tiedän nämä koska toistoja on tehty. On katsottu lentolaivueita, katsottu videoita lentokoneista ja siltsusta.

Musiikki onkin aika hyvä terapia, puolin ja toisin. Jos mitään muuta tekemistä ei meinaa keksiä, meillä on aina yhteinen asia musiikki. Siinä kun itse muistelen onnistuneeni taivuttamaan sormet ensimmäisiin barreotteisiin joskus lapsuusikäisenä ja piiiiitkän harjoittelun jälkeen saanut kuusi kieltä (tai ainakin 4) yhtäaikaa, poika otti rumpukapulat ja oikeastaan alkoi opettamaan minua, vanhaa keikallakävijää, siitä, miten kappale menee piirun tarkasti eteenpäin. Yhtään siltsua ei ole vielä saatu soitettua niin, ettei poikani Asperger olisi pieni vino hymy huulillaan sanonut kappaleen lopuksi, että "sehän alkaa mennä hyvin, muistat vain vielä sen kevääseen kohdan jälkeen sen uu uu uu ja oo oo oo oo niin hyvin menee" ja lähes joka kerta tulee uusia fillejä, jostain selkäytimestä, lukuisista youtuben edessä istutuista tunneista ja soittoharjoitteluista. Harjoittelusta, jonka intensiivisyys hirvittää. Kurkkua kuivaa jo kuuntelu miten äänihuulet ja sormet on koville kun jokainen isku ja kohta täytyy olla lähes täydellinen. ja sitä se onkin. Mutta millä hinnalla, millään ei sitä saisi päästää liian pitkälle, liian syvälle ja liian täydelliseen. Ettei mene se ilo, toisaalta haluttaisi aina soittaa, myös mukana, mutta toisaalta rauhoittaa, ettei ole liian vakavaa, voi epäonnistua.

Nyt, kun olemme saaneet virallisemmankin diagnoosin aspergerista, aiemmin viittaavan sijaan, aloitammekin kohta toivottavasti musiikillisen terapian. En kyllä millään oikein maalaisena osaa ajatella, että miten ihmeessä se musiikin kautta tehtävä terapia auttaa ja mihin se auttaa. Millä tavalla oikein se, että soitetaan soittimia, saa sinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa, ymmärtämään sanatonta viestintää, olemaan joskus harmaa mustan ja valkoisen sijaan tai joskus rikkomaan jotakin sääntöä jos se sääntö ei vain toimi. Mikähän siinäkin lie taika. Se on vähän kuin kätkäläisen tulitikku. mihin se tuli menee kun se ei ole siinä tulitikussa. on siinä sitten ajateltavaa. Mutta innolla odotetaan. toivottavasti päätös terapian alkaamisesta tulee pian, siihen asti "no, sinä Iskä toimit siihen asti minun terapeuttina" on muuten lause, jonka mieleenjääminen on syvemmällä kuin joskus kymmenen kehoituksen kirjoitus kivitauluun.

Siispä hiihtolomia odottelemaan. liukuvia suksia kaikille, saammekin veljen tyttärinee kylään, poikani sanoja lainatakseni "niillä tytöillä on saatanasti virtaa" Toivottavasti kaikilla teilläkin