Poikani ei ole koskaan ollut kaverinsa luona yötä. Ei koskaan. Kukaan kaveri ei ole koskaan ollut Poikani luona yötä. Ei koskaan.

Päivittäiset pelot ohjaavat toimintaa iloista ja mukavista tapahtumista huolimata. On monesti vaikea selittää pelkoja henkilöille, jotka eivät niitä itse näe, kun joskus on vaikea niitä itsekään ymmärtää. Pelkojen nopeus vaihtuvuudeltaan ja toisaalta tiettyjen pelkojen pysyvyydellään on pelottavaa itsessäänkin. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi pelätään ja miten se vaikuttaa.

Lääkärikuntaa on tässä asiassa hankala lähestyä. Toisaalta he ymmärtää, toisaalta se ei johda eteenpäin. On vaikka minkälaista toimintaterapiaa ja lasten ja nuorten kuntoutusta ja kaikki on käyty. Mutta jos lapsella ei ole ADHD niin ilman ääntä et saa ääntäsi kuuluviin. Ajatellaan, että kun sekoitetaan autismin lievän oireen henkilöt samaan pataan, viedään ne koulutuskeskukseen juttelemaan vanhemnpiensa kanssa ja otetaan varmastikin ihan hyvät ja kansantaloudellisesti tarvittavat taloudelliset hyödyt järjestäjän kautta vastaan, siitä saataisiin ymmärrystä ja selvyyttä ja apua arkeen. Paskan marjat. Jos on kaksi ADHD ja kaksi asperger lasta ja kuntoutuksessa opetellaan sanomaan kädet yhteen liitettynä "ymmärrän" niin enpä ihmettele minäkään että mihin ne sosiaalipuolen rahat menee. Perheistunnoissa kysytään varmuuden vuoksi että oliko tämä nyt sitä mitä halusitte ja tavoittelitte tältä 45min istunnolta, kun läpi oltiin käyty viikon kuulumiset ja että koulu ei edelleenkään maita eikä oppi mene perille, niin eipä täyttynyt.

Kyselemään kyllä alettiin kun suutuspäissään kerroin mitä mieltä kuntoutuksista olen.

Eihän näitä kuntoutuksia pakko ole käydä. Herra/Rouva on hyvä vaan ja lähtee litomaan tenavansa kanssa jos ei anti miellytä ja sitä mallia kun jatketaan, niin tuskin mikään kehittyykään.

Niistä peloista. Tänään on pelätty siikaperhosta. Talven jäljiltä alkaa ötökät heräilemään ja halkojen mukana sisään taisi tulla jokin lentävä. Koolta pommikoneen kokoinen ja vihaisuudessaan 4. luokan äidinkielen opettajan veroinen, eikä se ole vähän. Pelot ovat siitä jänniä, että niiden kanssa eletään, joskin niistä kysytään useasti. Laskin eilen 44 kertaa, jolloin kysyttiin tästä perhosesta ja sen vaarallisuudesta ja muistaakseni yksikään kysymys ei ollut sanasta sanaan sama. Ja kun aloin kuintekin vastaamaan samalla tavalla, kyselyt loppuivat. Tätä täytyy jalostaa. Joko kävi niin, että vastaajan äänen monotonisuus sai aikaan reaktion ettei viitsitty enää kysyä. Tai saman toistaminen sai aikaan toivotun vastauksen. Kumpaa, sitä ei osattu kertoa. Toistojen määrä on joka tapauksessa iso.

Menin aiemmin kertomaan kesälomasuunnitelmista sen, että menemme laivalla meren yli, Tallinnaan asti. Niin eiköhän saatana Koreassa kaatunut laiva ja arvatkaa mistä on keskusteltu enemmän kuin 44 kertaa. Paljon enemmän.