Nyt on epäonnistunut lääkitys lopetettu, poitsusta on kääriytymässä taas huumorimies. Se sama, joka kolmevuotiaana kuikuili hymy huulilla takan takaa ja nauroi kun olin löytävinäni hänet aina uudestaan. Joskus mittasin ja mietin, että paljonkohan se muilla samanikäisillä, lapsilla ja vanhemmilla, jaksaa kiinnostaa, me tehtiin sitä 1.5h yhteen soittoon. toistoja tuli muuten aika paljon. Kukkuu ja niin päin pois.

Melkein ei haluttaisi aloittaa enää uutta lääkitystä. Niissä on niitä sivuvaikutuksia. Milloin meinaa sydämen vasteajat pitkittyä, milloin taas tulee aineenvaihduntaongelmaa ja masennusta. Jospa vain hyväksyttäisiin tilanne ilman lääkettä? Mutta eihän se niinkään mene, koska on lääkkeillä puolensakin, esimerkkinä pelot. ne on saatu häviämään / hallintaan lääkkeiden avulla. Muutoin elämä on yhtä pelkoa . Nukkumaan meno, lentäminen, laivalla olo, pimeä, kärpäset. pelkoja riittää ja jos yksi poistuu toinen tulee tilalle. se on raskasta.

Nautitaan nyt vitseistä kun niitä tulee, ensiviikolla aloitetaan uusi lääke (en osaa lausuakaan) ja siihen asti huumorin puolesta nautittavaa elämää vietellään.

Sitten se vitsi.

Kävimme taannoin hieman kapeampikäytäväisessä liikkeessä ja varastopoika kantoi ostamaani kattoränniä kassalle. Sattui se ränni siitä tiputtamaan viime metreillä lankkukasan maahan, johon poitsu myyjälle totesi, että " minulla on kuule sama vika, tavarat tippuilee, älä välitä. Ja jos ongelmia tulee niin tulepa hakemaan minulta pilleri niin saat rännit ehjänä kassalle, pomokin tykkää."

:) Mukavaa ja vitsikästä viikkoa kaikille.