Oletteko törmänneet aspergerin kanssa toistoihin. Heh ja hee, kyllä, tässä vaiheessa pieni hymy ainakin niillä jotka tietää tämän ominaisuuden aspergereista.

Joskushan se hymyilyttää, joskus naurattaa ja joskus ei. Tuli mieleen perjantailta tämä ominaisuus kyselyistä. Samaa asiaa lähestytään aika monelta kantilta ja useasti. ja monesti. Otetaas esimerkki. Kun sanon vaikka että "Se on huomenna viikon loppu" Saan vastaukseksi: "Onko se huomenna viikonloppu?" jos en vastaa, tulee "Isi... Isi... Isi..." Tiedättehän sen simpsonin kun lisa ja bart kulkee homerin takana jotain vaatimassa...  ja vastaukseksi riittää "kyllä" tai "joo-o". Ja homma jatkuu, "niin se on vain huomenna viikonloppu" Isi, Isi.. Isi.. "kyllä vaan".  "viikonloppu, huomennahan se alkaa.." "Isi... Isi... Isi..." ja kyllä se tässä vaiheessa on jokin noista. Hymyilyttää, naurattaa tai sitten ei.

Rutiinien tarve on valtava. Ja rutiineihin liittyy mahdollisuus varmistella, oli asia mikä vain. Varmisteluiden tarkoitus lienee varmistaa ja olla perinteisesti ajateltuna mukavuusalueella. Kaikki mikä sen rikkoo on melkoista haittaa. Ei tapa, mutta ei välttämättä vahvista. Ei ainakaan yksi kertaa vaan useampi. Sen hyväksyminen, ettei ole sitä oikeaa vastusta joka katkaisee seuraavien kysymysten esittämisen, helpottaa omaakin elämää. Ei juurikaan nopeuta, mutta helpottaa. Sen ainakin olen huomannut. Muutkin sen huomaa kun jaksaa vastata kysymyksiin joita kokoajan tulee. Tämän kanssa eteenpäin..

Muuten, aina tulee kerrottua juttuja pojastani aspergeristä, tässäpä juttua väliin tyttäreltäni...

Tytär pyysi että saisi opettaa minulle meditointia. Se kuulemma rauhoittaa kun olen tosi raivostunut. Millainenhan vkloppu se on tulossa.. Sehän on kohta viikonloppu..