Ja siivottiinkin koko päivä, ainakin melkein. Ajatukset ainakin oli koko päivän siivouksessa. Toinen asia taas oli, että miten saada nämä sisarukset mukaan. Ei mennyt kuten strömsöössä alku, eikä ehkä keskikohtakaan, loppuakohden kuiten parani.

Olen jo aikaa sitten oppinut, noin 28 vuotta sitten, että jos mulla on omia lapsia joskus, en niille sanoa paukauta illalla, että aamulla on muuten 5 aikaan lähtö halkometsään tai vadelmia poimimaan tai pottumaalta kiviä kantamaan. Että ehtiihän sen myöhemminkin päivällä, tai että ilmoittaa nyt hyvissä ajoin.

Aika kuultaa vissiin muistot kun nyt nuo hampaita kiristelleet aamut tuntuu niin mukavilta muistella, että pitää omillekkin opettaa ettei maailma laiskoja elätä. ja että parempi pyy pivossa ja että työ tekijäänsä kiittää ja aikainen lintu madon ja ketähän sitä yrittääkään huijata. Ei se ole sen mukavampaa nyttenkään ja jos vain osais olla tässä yhden sukupolven sovittelevampi.

Ja osaanhan minä. Soviteltiin poitsun kanssa oikein kunnolla. Kun ei haluta eikä jaksa sitä siivousta. Oikeastaan en usko että se on se itse siivous. Asperilaiselle asioiden järjestely ja siisteys siivous ei vain toimi. Luulen, että se ei toimi sen vuoksi, että tavaroilla ei ole paikkaansa. Nykyaikana, kun huone on kyllästetty kaikilla romuilla, eikä jokaisella tavaralla voi olla omaa paikkaa, niin ajattelen, että päässä on tasan yhtä sekaista kuin on huoneessakin. Ei siksi, etteikö voisi siivota, vaan koska ei kykene sitä hahmottamaan.

Selkeillä ohjeillahan tämäkin siitä lähti. Muistin tuon alkutekstin kultaisen ohjeen ja tuumasin riittävän kuuluvasti talossa, että se alkaa sitten siivous klo 13.00 eikä yhtään sen jälkeen. Itseeni oikein epäilyttävän tyytyväiseksi hyväst tavasta tuntien, sulkeuduin valmistelemaan suurta siivous spektaakkelia järjestelemällä ja pyykäämällä. klo käy, ja se tuli jo 13.15 ja annoin vielä kihisten viisi minuuttia aikaa omaehtoiseen siivouksen aloitukseen ennenkuin hoksasin kysyä, että mitähän se kenenkin mielestä kello on.

- paljonko sen pitäisi olla?

- NO OISKO SE SEN SIIVOUSALUN AIKA!!

pajatson tyhjensikin taas kerran kysymys, paljonko se kello on silloin kun se on 13.00. Eihän siitä ollut mitään hajua siivouskavereilla. Kello opeteltiin jo toistavuotta sitten, ei kait sitä enää tarvitse muistaa. Olisipa se huoletonta jos näin voisi olla.

Palatkaamme kuitenkin siihen siivoukseen, aspereille ohjeet täytyvät olla selkeät. Ne annetaan yksitellen, ja lyhyesti. Järjestele paikat ja vie roskat roskiin. Siinäpä malliesimerkki siitä, ettei paikat järjesty eikä roskat liikahda mihinkään siitä missä ne nytkin ovat. kannattaa huomata minkä verran kukanenkin pystyy vastaanottamaan, imurointi on meillä toimiva. Kun ei ota paineita siitä, että imuroinnin jälkeen ei ole yhtään sen vähempää lattialla roskia kuin imurointia aloittaessakaan, niin ainakin se on yhdessä tekemistä. Yhdessä jos istutaan lattialla ja yksitellen etsitään jokaiselle tavaralle paikka, roskista tai hyllystä. Kun paikan etsii hyllystä ja sitä toistellaan jonkusen kertaa, niin näyttäisi siltä, että se tavara löytää sinne paikkansa aika automaattisesti. Ei nyt toki leikin jälkeen eikä ilman huomauttamista, mutta näiden jälkeen. tuota tietoa pitää hyödyntää.

Kun on porukalla siivottu poitsun huone, oli suunnitelmissa mennä siskon huone myöskin porukalla siivoamana. Tässä vaiheessa tuli stop. Joku kun kertoisi keinon siihen, miten saada itsekkyys pois ja auttaminen tilalle tilanteissa, joissa pitää ottaa toisen tunteet huomioon niin työn mitalin tarjoan. Tähän ei keinoja kyllä ole ollut ja ei tunnu keksivänkään. Asperin sosiaalisuushan ei ole muutoinkaan mitenkään suurta, mutta siivouksessa se vasta pientä onkin. Kokoajan taustalla odotuttaa leikkimättömät leikit ja pelaamattomat pelit, ei siinä siskon huone kiinnosta. Jonkin aikaa me siellä kuitenkin pyörittiin kunnes taas keksin ne yksinkertaistukset (miten ne aina unohtuukaan). Kerää lehdet kaikki laatikkoon. Vie kaikki vaatteet pyykkipaikkaan ja niinpäin pois.

Samalla kun siivoillaan, voi jutella vaikka tulevaisuuden suunnitelmista. Mitä voisi tehdä työkseen ja mitä opiskella. Itsekin kerroin rinta hienoisella ylpeydellä työskenteleväni virastossa tietokoneiden parissa ja että se on oikein mukavaa työtä. - Onko siinä niitä palavereitakin? - Onhan niitä. - Joo, meikälle on turha sitten tulla tuota työtä tarjoamaan, ei kiinnosta.

jatkoimme siivousta iltapuhteille asti ja söimme sen päälle vohvelit.

Kolmen viikon päästä, kun näin hyvin siivotaan, odottaa jälleen ihan samat maneerit ja keskustelut. Mutta se on vasta kolmen viikon päästä se.