Olen kohtuullisen vähän tunteita näyttävä mies itsekin. Tilanne on siis hyvä ja jos ei ole, niin ilmoittelen siitä kyllä sitten. Sama koskettaa rakkausasioita. mutta ei nyt niistä tämän enempää, tai siinähän ne kaikki tulikin.

Perhepiirissä on ollut jonkinmoisia tapauksia pitkin keski-ikäistyvää elämääni, ylä- ja alamäkiä ja olen kyllä huomannut, että tunteet eivät ensimmäisenä ohjaa käyttäytymistäni eikä tunnetilat juurikaan näy naamaltani. Työelämässäkin tulee onnistumisia ja välillä luntatupaan niin että soi. Jos nyt ei teflonilla, mutta asiallisella käyttäytymisellä nekin äkkiä menee korvasta ulos, siltä osin kuin on tarvetta.

Vaan ootahan kun mennään käsittelemään koulussa poitsun tilannetta. Jo alkaa alahuuli väpättää vaikka asioista puhutaan kuin vain voi asiassa olla. En käsitä, tai varmaan käsitänkin, mutta ihmettelen sitä edelleen. Aloitin tässä kuntoilun taas jokin aika sitten ja mielenhallinta ja elämän pirteys senkun kasvaa, hallitsen tilanteita paremmin ja penkistä nousee kolmen sarjat ja cooperikaan ei ole enää kuin kahden min päässä. Joten tänään kun mentiin käsittelemään pienluokan erityisoppimäärää ja hyvä että päivää sain sanottua, niin jo alko. Tai melkein, märsy. ja kun poitsun tilannetta oli käyty läpi, opettajat tietysti viran puolesta kilvan kehuivat pienen oppilaan luonnetta, piti alkaa niistämään tosissaan. Minähän kun en märsää, tai ainakaan julksisesti, tai ainakaan ettenkö yrittäisi sitä ensin peitellä. Jännä.

No jokatapauksessa koulumaailmasta voisin sanoa pari sanaa. Meillä on kivakoulua, jopoluokkia, pienryhmiä ja pienluokkia. Ja säästöjä. Asperger lapsen sijoittaminen eriryhmään kuin missä hän on kasvanut, on haasteellista. Ei se onnistu sanomalla, että se sitten muuttuu. Tässä tilanteessa opettajilta toivoisi enemmän ammattitaitoa ymmärryksen sijaan. Ei opettajien ymmärryksessä mitään vikaa ole, hehän ymmärtävät melkein ammatikseen, mutta ammattitaitoa näissä asioissa ei tunnu olevan riittävästi. Sotketaan asperger adhd oireisiin ja jos sitä jotenkin voisi kuvailla, niin ne on tässä tapauksessa just päinvastaisia.

Onneksi sitä ymmärrystä on riittävästi, syksystä tulee taas haastava uuden opettajan kanssa, mutta ymmärretään nyt kaikki niin se tärkein, oppilas, siellä sitten varmasti pärjää.

pärjäilkää tekin..