Siitä se lähtee. Lämmittelykierros on käyty, kosketuspinta auton kojelaudan eri näppäimiin otettu, tuntuma haettu. Musiikin voluminäppäimen pakonomainen vääntely vasemmalle ja oikealle kaksi-kolme kertaa ja siirtyminen penkinlämmittimeen. Siitä takaisin volumi näppäimeen ja KYLMÄSTÄ LÄMPIMÄÄN aika isolla hetken ja taas takaisin niin, ettei huonokuuloinen isä enää tahdo kuulua. Ei nuo mitään, hankalampaa oli silloin kun valokatkaisija kiinnosti.

Lämmittelykierros toteutuu normaalisti. Ensin kaarros urheiluosastolle, uistinpakkauksen telineeltä poistaminen ja takaisin laittaminen, poistaminen ja takaisinlaittaminen. Poistaminen ja yllätys yllätys, ei laitetakaan takas vaan kysymys että ostetaanko. Kun ei osteta, met ei olla oikein kalamiehiä, enemmänkin näitä mato-onkitaitajia, takaisinlaittaminen. Urheiluosaston jälkeen aina jännittää, käydään astiahyllyllä ottamassa kahvimukeja kaapista. pakkauksen telineeltä poistaminen (eihän mene rikki) ja takaisin laittaminen. Poistaminen (eihän mene rikki) ja takaisin laittaminen. Poistaminen (eihän mene rikki, kerran meni. ei tarvinnyt maksaa, mistä henkilökunnalle oisin antanut halauksen ja suudelman mutta minut nähdessään tyytyivät kiitokseen) ja takaisin laittaminen.

Lämmittelykierros alkaa olla takana. Lämmittelykierros eroaa kilpailusta siinä, että se on yleensä varsin rutiininomainen. Kilpailussahan ei tiedä mitä tapahtuu.

Palaamme takaisin lähtöruutuun valitsemaan ostoskoria. Joskus se on taidetta suurempaa ja riippuen mielialasta ja kulloisestakin lääkityksestä, hauskaakin. Tutkimme muutaman korin ja jollain voimalla, jota en ymmärrä, valinta osuu jälleen kerran ostoskoriin, joka kelpaa. Se toinen ei tietystikään kelpaa koska se ei kelpaa, senhän nyt tajuaa tyhmempikin, koska se saatta "kannateltaessa tulla mukana hetken ja sitten uuuuutssmmmphh, mennä rikki." Sitä koria ei kannata muidenkaan ottaa.

Kierroksen alkupäässä on rauhallista, käytävät on leveät jolloin jokunen käden vipautus tuskin heilauttaa telineellään olevaa lamppua. Eikä viuhkamaisesti pyörivä pää käsien kanssa juuri koskaan ole ottanut telineiltä isompia tavaroita. Kapeissa kaupoissahan me ei juuri liikutakaan. Sekä meidän että henkilökunnan yhteisellä sopimuksella. Vaatehyllyjen luona sovittelimme lippalakkeja, ja koskettelimme koreja, joissa lakit olivat esillä. Melkein pääsimme lähtemään sopivan lakin kanssa suoraan, mutta vielä käännös takaisin ja kosketus korin takimmaiseen laitaan ja matka jatkuu. Ruokapuolen jätämmekin tällä kertaa väliin, ei sillä etteikö se hyvin sielläkin reissu mene. Poitsun sormet on aina miellyttävän kylmät kun kylmäkoneen ikkunaa on kerran jos kaksi käytetty auki ja kiinni. ja koskettu jääseinämään.

Siinä samassa kierroksen puolessa välissä oli poitsu hävinnytkin ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin kohta on sormet kylmät. Kuten olikin. Viimeinen tiukka käännös vielä kemikaalio-osaston kautta kassajonolle tuottaa erilaisia hajutestejä sormien lisäksi hyllyjen tasoille, pitäähän sitä tietää minkä hajuisen jutun ostaisi, jos ostaisi.

Ja sitten vain maksetaan ja kaupasta pois. toivottavasti radion kappale on yhtä hyvä kuin kauppaan tullessa.

Näin. Voisin näitä tarinoita kertoa montakin, aina erilaisia, aina samanarvoisia ja vaihtelevia, omalla tavallaan. On se ihmismieli vain tuntematon. Kukapa meistä normaali olisi.